Ukrainan vallankumous 2014

Ukrainan vallankumous 2014
Ukrainan vallankumousta edelsi mielenosoituksia, joissa euromieliset kannattajat protestoivat hallituksen päätöstä lopettaa neuvottelut assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksesta EU:n kanssa.
Päivämäärä: 18.–23. helmikuuta 2014 Paikka: pääosin Kiova, Ukraina Casus belli: Ukrainan ja Euroopan unionin välisen assosiaatio- ja vapaakauppasopimus peruuntuminen Hallituksen ja eliitin korruptio Venäjän ulkopolitiikka Poliisin harjoittama väkivalta Lopputulos: Presidentin erottaminen Vaikutukset: Väkivaltaiset kostotoimet oppositioaktivisteja, hallitsevia poliitikoita ja Ukrainan kreikkalaiskatolista kirkkoa kohtaan Mielenosoituksia ja ulkomaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoittavan lain säätäminen Paikallisten hallintorakennusten valtaaminen Presidentti Janukovytš tarjosi oppositiolle pääministerin paikkaa Pääministeri Mykola Azarovin erottaminen Pidätettyjen mielenosoittajien vapauttaminen Pidätettyjen mielenosoittajien armahtaminen syytteistä vastineeksi vallatuista hallintorakennuksista Vallan siirtyminen presidentiltä parlamentille Presidentin, ulkoministerin ja sisäministerin erottaminen Krimin kriisi Itä-Ukrainan sota
Osapuolet
Euromyönteiset: Maidanin kansanliike opiskelijoita ja kansalaisaktivisteja liberaaleja Afganistanin sodan veteraaneja Kiovan ortodoksinen kirkko Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko Oppositiopuolueet: Batkivštšyna UDAR Svoboda Parlamentin ulkopuoliset puolueet: Ukrainan kansallismielisten kongressi UNA-UNSO Demokraattinen liitto Äärioikeistolaiset ryhmittymät: Oikea sektori Spilna Sprava Muut: Vidsitš Road Control Automaidan	Ukrainan hallitus: Berkut (miliisin erikoisyksikkö) Vnutrišni Vijska Ukrajiny (Ukrainan sisäiset joukot) DAI Služba Bezpeky Ukrajiny (Ukrainan turvallisuuspalvelu) Hallituspuolueet: Alueiden puolue Sotilaalliset ryhmät: Titušky (provokaattorit) Punainen sektori Muut: piilossa olevat tahot virkamiehet ja kansalaiset Poliittiset ryhmittymät: Ukrainian Front Oppositiopuolueet: Ukrainan kommunistinen puolue Venäläinen blokki Venäläiset ryhmät: Donin kasakat Yön sudet -moottoripyöräkerho
Komentajat
Vitali Klytško Arseni Jatsenjuk Petro Porošenko Oleksandr Turtšynov Oleh Tjahnybok Julija Tymošenko Andri Sadovyi	Viktor Janukovytš (presidentti) Mykola Azarov Serhi Arbuzov Vitali Zah’artšenko Oleksandr Jefremov Andri Kljujev Hennadi Kernes
Vahvuudet
Kiova: 400 000 – 800 000 mielenosoittajaa 12 000 itsepuolustusyksikköä muu Ukraina: 50 000 (Lviv) 20 000 (Tšerkasy) yli 10 000 (Ternopil)	Kiova: 4 000 (miliisiä) 1 000 (sisäiset joukot) 3 000 – 4 000 (provokaattorit) 20 000 – 60 000 mielenosoittajaa muu Ukraina: 40 000 (Harkova) mielenosoittajaa 15 000 (Donetsk) mielenosoittajaa 10 000 (Simferopol) mielenosoittajaa 2 500 (Sevastopol) venäläismielistä mielenosoittajaa
Tappiot
Kuollut: yli 100 Loukkaantunut: 1 850–1 900 Pidätetty: 234 Vangittu: 140	Kuollut: 13 poliisia Loukkaantunut: 200–300

Ukrainan vallankumous 2014 tarkoittaa helmikuussa 2014 tapahtunutta vallankumousta, jonka yhteydessä presidentti Viktor Janukovytš erotettiin. Vallankumousta edelsivät kuukausia kestäneet mielenosoitukset ja väkivaltaisuudet maan pääkaupungissa Kiovassa ja muualla Ukrainassa. Väkivaltaisuuksissa kuoli yli sata mielenosoittajaa ja poliisia. Vallankumouksen vastatoimena Venäjä miehitti Krimin. Miehitystä Ukrainan valtaan noussut uusi hallitus piti sodanjulistuksena. Tilanteen seurauksena myös Itä-Ukrainan tilanne muuttui konfliktiksi.

Mielenilmaukset saivat alkunsa marraskuussa 2013, kun EU-myönteiset ukrainalaiset – Maidanin kansanliikkeeksi kutsutut – alkoivat protestoida Kiovassa presidentti Janukovytšin päätöstä hylätä assosiaatio- ja vapaakauppasopimus Euroopan unionin kanssa ja hakea sen sijaan tiiviimpää taloudellista suhdetta Venäjän kanssa.^[1] Lisäksi mielenosoituksien taustalla oli yleinen tyytymättömyys Ukrainan johtoon, kasvavaan korruptioon sekä maan talouden kriisiin.^[2] Sadattuhannet ukrainalaiset jalkautuivat katuprotesteihin, jotka äityivät väkivaltaisiksi venäläismielisen hallinnon ja kansalaisten välillä. Kyseessä olivat Ukrainan suurimmat mielenosoitukset sitten oranssin vallankumouksen.^[3]

Levottomuuksiksi yltyneet mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisimmiksi 18. helmikuuta 2014 ja vaativat kymmeniä kuolonuhreja poliisin erikoisjoukkojen puututtua niihin kovin ottein.^[4][5] Maaliskuussa saatujen valokuvatodisteiden valossa näytti siltä, että presidentti Janukovytšin hallinto oli antanut sisäministeriön ja turvallisuuspalvelun tarkka-ampujille käskyn ampua mielenosoittajia. Tässä vaiheessa Berkut-joukkoja vastustettiin väkivaltaisesti niin lyömäaseilla kuin polttopulloilla, ja Ukrainan hallituksen joukkojen miehet ja mielenosoittajat surmasivat toisiaan.^[6] Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC käynnisti huhtikuussa tutkimuksen siitä, tapahtuiko Ukrainan kansannousun yhteydessä rikoksia marraskuun lopun 2013 ja 21. helmikuuta 2014 välisenä aikana.^[7] Väkivaltaisuuksien jatkuttua kolme päivää hallitus ja oppositioryhmät allekirjoittivat sopimuksen, jolla osapuolet lupasivat pidättäytyä väkivaltaisuuksista, järjestää uuden presidentinvaalin ja siirtää presidentin valtaoikeuksia parlamentille.^[8] Presidentti Janukovytš erotettiin 22. helmikuuta 2014 ja hänet etsintäkuulutettiin epäiltynä joukkomurhasta.^[9] Hänen tilalleen tilapäiseksi valtionpäämieheksi nimitettiin Oleksandr Turtšynov. Hänestä tuli 23. helmikuuta myös Ukrainan pääministeri. Vaalit uuden presidentin valitsemiseksi järjestettiin 25. toukokuuta, ja voittajaksi tuli Petro Porošenko ensimmäisellä kierroksella. Porošenko astui virkaansa 7. kesäkuuta.

Vallankumousta seurasi separatististen ukrainanvenäläisten mielenosoituksia Krimillä sekä Itä- ja Etelä-Ukrainassa. Jotkut kannattivat alueellista irtautumista Ukrainasta ja liittymistä Venäjään. Venäjältä tulevaa propagandaa, Ukrainassa näkyviä venäläisiä televisiokanavia, sotilaita ja agitaattoreita syytettiin laajalti epävakauksien lietsonnasta.

1. ↑ Ukrainan mielenosoittajat jatkavat protestejaan Helsingin Sanomat. 2.12.2013. Arkistoitu 4.12.2013. Viitattu 12.12.2013.
2. ↑ Manninen, Marja: Ylen kirjeenvaihtaja Kiovan yössä: Erikoisjoukkojen rynnäkkö epäonnistui Yle Uutiset. 21.1.2014. Viitattu 2.3.2014.
3. ↑ Yle: "Ukraina alkaa tutkia mielenosoituksia rikoksena" Julkaistu: 1.2.2014 Viitattu: 2.4.2014
4. ↑ Pajunen, Ilpo: Uhrien määrä kasvaa Kiovassa - jo yhdeksän kuollut Yle Uutiset. 18.2.2014. Viitattu 2.3.2014.
5. ↑ Niemeläinen, Jussi; Pelli, Petja; Mielonen, Matti: Ainakin 26 ihmistä on kuollut Ukrainan verisissä yhteenotoissa Helsingin Sanomat. 18.2.2014. Arkistoitu 2.3.2014. Viitattu 2.3.2014.
6. ↑ Flames of hate in Kiev: 25 dead as Ukrainian protesters armed with rocks, Molotov cocktails and even crossbows clash with police 18.2.2014. Dailymail. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
7. ↑ Ukrainan vallankumouksen tapahtumia selvitetään Haagin tuomioistuimessa. Yle, uutiset Julkaistu: 25.4.2014 Viitattu: 27.4.2014
8. ↑ Ukrainassa allekirjoitettiin sopimus kriisin lopettamiseksi Yle Uutiset. 21.2.2014. Viitattu 2.3.2014.
9. ↑ Hirsimäki, Tiina: Parlamentti erotti Ukrainan presidentin – uudet vaalit toukokuussa Yle Uutiset. 22.2.2014. Arkistoitu 1.3.2014. Viitattu 2.3.2014.